Hieronta on yksi maailman vanhimmista hoitomuodoista. Vasta 1900- luvulla hierontaa on yleensä pyritty määrittelemään tarkemmin. Hieronta on termi, jota käytetään kuvaamaan tietynlaista pehmeitten kudosten käsittelyä, jonka tarkoituksena on vaikuttaa hermo-, lihas- tai hengitysjärjestelmiin tai saada aikaan paikallinen tai yleinen vaikutus verenkiertoon ja imunestekiertoon. Hieronnalla ymmärretään hoitotarkoituksessa suoritettua pehmeisiin kudoksiin kohdistuvaa liikkuvaa painamista, joka tapahtuu sivelyjen, hankausten, pusertelujen ja erilaisten taputusten muodossa.

Hierontaa voitaisiin kuvata psykofyysiseksi hoitotapahtumaksi, jossa käsinsuoritetuilla, liikkuvilla, sujuvan rytmisillä ja voimakkuudeltaan oikein säädetyillä otteilla kudoksia painaen ja / tai venyttäen pyritään edistämään tai rauhoittamaan erilaisten kudosten toimintoja tietyn tavoitteen suuntaisesti.

Hermoratahieronta tuli Suomeen Venäjältä n. 300 vuotta sitten.

Hermoratahieronnassa käsitellään tiettyjä ratoja kehossa, jotka eivät aina sijaitse hermojen kulkualueella. Hermojen lisäksi käsittelyradat sijaitsevat akupunktiomeridiaaneilla, sidekudosalueella, fascilla ja luukalvolla.

Hermoratahieronta sopii erinomaisesti pitkäaikaisten särky- ja kiputilojen taltuttamiseen. Erimerkiksi iskiaksen, tenniskyynerpään ja erilaisten olkakipujen hoitoon.

Käsittely on voimakasta, kipurajoille saakka tehtävää hoitoa, mustelmiakin syntyy. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen voi ilmetä jopa särkyä. Kotihoidoksi suositellaan kylmähauteita hierotun alueen kivun helpottamiseksi. Kolmannen hoitokerran jälkeen tulosten tulisi näkyä.